Ensimmäisen työharjoittelun ensimmäisiä fiiliksiä

Jestas, miten aika rientää. Yli kaksi viikkoa on jo vierähtänyt työssäoppimassa, tuntuu kuin olisin vasta ihan äsken saapunut sinne mutta toisaalta ollut siellä jo ikuisuuden.

Ensimmäiset pari päivää menivät itse asiassa ihan muita hommia tehdessä, kun puutarhapuolen varsinaiset myyjät olivat toinen sairaana ja toinen lomalla. Mutta oli terassikalusteiden purkaminen ja kokoaminen ihan jännää myös! Sitä on tultu tehtyä aika paljon, samoin grillien kasaamista, sillä sesonkiosasto on puutarhan vieressä.

Teoriassa minun pitäisi osata myydä niitä grillejäkin, mutta ei herraisä. Minä olen asunut grillittömissä asunnoissa koko elämäni enkä edes edesmenneellä kesämökillämme muista kertaakaan käyttäneeni grilliä. (Kyllä, "edesmenneellä" - mökki myytiin kahdeksisen vuotta sitten ja nyt siellä on vieraita ihmisiä jotka repivät meidän rakennukset alas ja KÄVELEVÄT MINUN RANNALLANI. Joo, saattaa olla vähän agressioita tän asian suhteen, mutta olen muuttanut niin uskomattoman monta kertaa elämäni aikana että minulla ei ole mitään muuta paikkaa jota voin kutsua kodiksi paitsi edesmennyt mökki ja isovanhempieni asunto Helsingin keskustassa.) Muutama vuosi sitten olin senaikaisen tyttöystävän mökillä kesän ja siellä taisin grillata jotain vihanneksia, mutta sekin tarkoitti sitä että minä tasan tarkkaan laitoin ruoan grillille ja otin sen siitä pois - en minä mistään puhdistuksista tai kaasuista tai mistään muustakaan mitään tiennyt. Lienee siis sanomattakin selvää, että nyt jos joku tulee kysymään minulta grilleistä, niin nykäisen ketä tahansa muuta hihasta. :D

On sitä onneksi kasvienkin kanssa saanut puuhata. Tulilatvoja on tullut hyllytettyä niin monta sataa ettei tunnu edes todelliselta (suurin kysymys tässä on, että miksi ihmeessä ihmiset ostavat niin uskomattoman rumia kasvja?), samoin narsisseja. Tulilatvoihin on myös pitänyt jok'ikiseen laittaa sellaisella hassulla naksuttimella punaiset hintatarrat, ja voin ilokseni kertoa että se on vielä hauskempaa kuin miltä se näyttää! Naks, tarra irti, tarra kiinni; naks, tarra irti, tarra kiinni. Tuollainen toistava liike rauhoittaa minua ihan hurjasti, ehkä sen takia pidän juoksemisestakin niin paljon.

Aamut alkavat kaikkien tarvittavien kasvien kastelulla sekä hyllyjen siistimisellä. Siistit rivit, tyhjien paikkojen täyttäminen, mahdollinen somistaminen, kylmiössä olevien valmiskimppujen siistiminen ja imupintojen tekeminen yms. (Sivuhuomautus: Huiskulan kukkatukun valmiskimput.... Ei näin, Huiskula. Kyllä ne kukat nätissä spiraalissa ovat, mutta varsia ei ole siistitty ollenkaan eli käytännössä koko veteen tuleva osa on lilluvien lehtien takia puolimätä, eikä imupinnoista ole tietoakaan.) Sen jälkeen haetaan varastosta uusia kukkia/ruukkuja/sesonkituotteita ja puretaan ne laatikoista ja hyllytetään ja hinnoitellaan ne. Tuon rundin toistamisessa ja samalla asiakkkaiden palvelemisessa meneekin aika tehokkaasti koko vuoro.

Tajusin tuossa eilen, että pakkaustaitoni on kehittynyt todella paljon! Pakkohan sen on ollut kehittyä, kun joka päivä pakkaa kimppuja ja ruukkuja, mutta eilen vasta havahduin siihen, että kietaisin maailman nätimmän paketin jollekin mysteeriselle kellokukalle.

Muuten, sattuuko joku tunnistamaan, mikä Campanula-laji tämä mysteerinen kellokukka on? Väri on oikeasti hitusen enemmän violetti kuin sininen, auenneiden kellojen halkaisija n. 1,5cm.

Olen oikeastaan aika ylpeä siitä, miten hienosti olen jaksanut. En yleensä tykkää puhua tästä aiheesta julkisesti koska tulee sellainen olo kuin kerjäisin huomiota, mutta minulla on pienimuotoinen ongelma suuren ihmismäärän tai hälinän keskellä olemisella, joten tämä on samalla sekä työssäoppimista että siedätyshoitoa. :) Taukojen aikana menen yleensä pukuhuoneisiin henkilökunnan kahvion sijaan, ja yhden kerran olen saanut paniikkikohtauksen kesken vuoron ja joutunut poistumaan tunniksi kunnes rauhoituin, mutta muuten olen selvinnyt vallan mainiosti.

Tässä kaikki tältä kertaa, nyt pitääkin rientää suihkuun jotta ehdin lenkittää koiran ennen kuin lähden iltavuoroon. Hauskaa pääsiäisen odottelua!

Opettajaa varten teknisiä tietoja ensimmäisestä kolmesta viikosta:

17.3. 10-17
18.3. vapaa
19.3. 8-16
20.3. 8-16
21.3. 8-14
22.3. 10-17
23.3. vapaa
24.3. 8-15
25.3. vapaa
26.3. 8-15
27.3. 8-15
28.3. 8-15
29.3. 10-17
30.3. vapaa
31.3. 8-15
1.4. vapaa
2.4. 13-20
3.4. 13-20
4.4. 8-15
5.4. 10-17
6.4. vapaa

(Tajusin juuri, ettei minulla ole harmainta aavistustakaan siitä, miten ateriakorvausjutut toimivat. Pitää muistaa kysyä.)

Luokkahuoneet, nähdään viiden kuukauden päästä!

Terveisiä sohvalta, jolla makaan dataamassa, katsomassa elokuvaa ja neulomassa keväthuivia ilman syyllisyydentuntoa: ei tenttejä joihin lukea, ei läksyjä joita paniikissa raapustaa valmiiksi. Voin nimittäin riemukseni kertoa, että lukuvuoden viimeinen koulupäivä on nyt takana! Enää on jäljellä kaksi työssäoppimisjaksoa, ja sitten olen puolessavälissä koulutustani. Ihan hurjaa ajatella, että vuoden päästä olen jo ihan loppusuoralla, suorittamassa näyttöä ja etsimässä vakituista työpaikkaa.

Nopea katsaus viimeiseen viikkoon:

Epätoivoista viime hetken lukemista kesäkukkatenttiin. Läpi se meni, pistettä vaille H2, mutta harmittaa kyllä ihan vietävästi huono arvosana. En tiedä miksi tuohon tenttiin oli niin vaikea lukea, aina minun on ollut vaikea oppia nimiä (sekä kasvien että ihmisten) mutta nuo nimet tuntuivat karkaavan päästäni heti kun ajatus siirtyi johonkin muuhun. No, onneksi tiedän että työharjoittelussa käytännön hommissa ne jää parhaiten mieleen.

Saatiin torstaina tehtäväksi tehdä läjä erilaisia töitä ja tehdä lopuksi itsearviointi. Itsearvioinnin tulos ei varsinaisesti yllätä: hintojen laskeminen, kuitin kirjoittaminen, ruukkuasiat ja paketointi kyllä sujuu, mutta ne helvetin kimput. En tiedä olenko oikeasti niin itsekriittinen etten osaa katsoa omia töitäni vai enkö yksinkertaisesti osaa, mutta... no, niin. Ärsyttää.

Kaksi kukkakioskivuoroa viikossa, oli yllättävän kivaa molemmilla kerroilla! Tykkään tästä kuvasta, vaikka siniä näkyykin todiste että yritin vahingossa leikata peukalooni imupinnan.

Voi SunSpelt raukkoja, tilasivat ison pinkan mainoslehtisiä mutta eivät vaivautuneet oikolukemaan. Makulämyksiä, herraisä. :D

Viimeisen koulupäivän viimeinen kuva. Oi lehmänlannan haju, kohtaamme taas toukokuussa kun tulen koululle työssäoppimaan.

Kevät lähestyy!

Vallan erinomaista maaliskuun yhdettätoista kaikille! On ihan sellainen fiilis että tänään on jokin tärkeä päivä, jokin massiivinen merkkipäivä tai parhaan ystävän syntymäpäivä tai jotain muuta mitä olen unohtanut. Siltä varalta että kyseessä on jokin kansallinen juhlapäivä, niin hyvää [kansallista juhlapäivää]!

Viime merkinnän kukkapaniikki on hellittänyt vähän. En minä edelleenkään siitä pidä tai ole edes marginaalisesti niin hyvä kuin uskon että minun tässä vaiheessa kuuluisi olla, mutta koulun kukkakioskin jatkuneet päivystysvuorot ovat auttaneet paljon, siinä vaiheessa kun siellä tiskin takana seisoo neljä tuntia ja asiakkaita on yhteensä kolme niin pakko sitä on jotain tekemistä kehittää - kylmiön täyttäminen kimpuilla on ehkä se itsestäänselvin (ja opettajien hyväksymä) vaihtoehto, vaikka kuinka tekisi välillä mieli kaivaa neulepuikot esiin. Viime viikolla suurensin muiden tekemää tilauskimppua asiakkaan pyynnöstä, ja onnistuin jopa olemaan pilaamatta sitä täysin! Uskomatonta miten suuren eron muutama piiskunoksa tekee. Harmi etten ehtinyt ottaa siitä kuvaa. Nyt onkin sidontatunnit tältä vuodelta jo ohi, enää kaksi kukkakioskivuoroa ja sitten olen ikuisesti vapaa! ...Tai no, vapaa ensi syksyn sidontatunteihin ja -näyttöön asti.

Tekstaus on myös ohi tältä vuodelta, mikä itse asiassa harmittaa vähän - siinä olen ihan oikeasti hyvä, vaikka vasenkätisellä on ikuiset musteentahraamisongelmat ratkottavana. Opettajalta sain palautetuista teksteistä pelkkää hyvää palautetta, hieman mahtava fiilis! Etenkin ottaen huomioon, miten hemmetin pieni se yksimillinen tussi oikeasti on. Nyt kun vielä muistaisi pitää taitoja yllä, ettei tarvitse syksyllä taas aloittaa ihan nollasta, kun on näytön paikka.

Tenttejä on ollut ja tulee olemaan kevät täynnä. Marjoja ja hedelmiä, vihanneksia, viherkasveja, puuvartisia, kukkivia ruukkukasveja ja vaikka mitä muuta. Sekä marjojen ja hedelmien tentistä että kukkivista ruukuista sain täydet pisteet, ensimmäinen 100% tänä vuonna! Perjantaina on kesäkukat, mitkä hermostuttavat aika paljon, ensi kuun alussa on puuvartiset ja toinen ruukkukasvien tentti, ja toukokuussa rikkakasvit. (Kai. Voi olla että unohdin jonkun.)

  

Nyt on kevät sen verran pitkällä, että ulkotunnitkin ovat jatkuneet. Olemme toistaiseksi leikellyt pensaita ja omenapuita, mikä muuten on paljon vaikeampaa kuin luulisi. Oli harvinaisen hauskaa konttailla ulkona +1-asteisessa loskassa kuusi tuntia, etenkin siinä vaiheessa (noin neljä minuuttia aloittamisesta) kun hanskat kastuivat läpi ja varpaista lähti tunto. Mutta omenapuiden leikkaaminen oli hauskaa ihan vailla sarkasmia! Jokaisen oksan leikkaus piti perustella, ja varoa ettei leikkaa liikaa.

  

Meillä on kevään aikana myös ollut kasvihuoneessa taimiprojektit. Melkein kaikki lähti kasvamaan (minun palsternakkani ei edes itänyt, ja punarevonhännät jäivät alle viisisenttisiksi), ja yllätyin siitä että eri multien käyttö vaikutti näkyvästi kasveihin. Sinänsä huvittavaa, että superekoluomumaailmanparantajamultaan istutetut siemenet voivat huonommin kuin ihan "tavalliseen" multaan istutetut...

  

  

Työssäoppimisjakso alkaa ensi viikolla, hui apua!! Nyt on niin jännä tilanne että ansaitsee kaksi huutomerkkiä. Käytiin eilen valvovan opettajan kanssa paikan päällä allekirjoittamassa paperit, ja ensi maanantaina kello kymmenen raportoin infotiskille. Odotan ihan intopinkeänä, rakastan asiakaspalvelutyötä ja rakastan alaani ja pomo vaikuttaa todella mukavalta ja ah, tällä hetkellä on muutenkin sellainen fiilis että rakastan kaikkea!

Ja vielä loppukevennys, Lucifer-kissa päätti protestoida tietokoneenkäyttöäni:

Kukkia ja sidontaa - ei kiitos

Vain kaksi viikkoa edellisestä päivityksestä, selvää edistystä! Mikä sen parempi tapa vältellä kasvitunnistustenttiin kuin dataaminen (ja koko kämpän siivoaminen, mutta se on enemmän iltapuuhaa).

Kevätlukukausi on lähtenyt ihan mukavasti liikkeelle. On ollut paljon kukkasidontaa, minkä myönnän avoimesti olevan oppiaineista sekä vaikein että inhokkini - tiedä sitten, onko tuo syy-ja-seuraussuhde ja kumpaankohan suuntaan. Minut tuntien en olisi yllättynyt jos en pitäisi sitomisesta ihan siitä syystä, että se on niin uskomattoman vaikeaa. Kaikilla muilla se tuntuu sujuvan kuin tanssi, he tekevät korkeita kimppuja ja näyttäviä kokonaisuuksia kun taas minä... en. Asetelmat vielä menettelevät, mutta kimput voi herraisä. Joko ne ovat täysin sumpussa ja näyttävät kamalilta, tai sitten ne ovat löyhiä ja harvoja risukasoja ja näyttävät kamalilta. Miksen voi löytää jotain kultaista keskitietä?

Ensimmäinen surukimppuni. Ritarinkannukset muodostavat hassut korvat työlle ja tyvessä on liikaa vihreää kukkin nähden. :( Mutta oli ehdottomasti helpompaa sitoa kimppua pöytää vasten, kun surukimpuissa on siis selkeä kukitettu etupuoli ja paljas takapuoli jotta suurta työtä voi kantaa helposti ja sen voi laskea maahan/arkulle.

Nopea, n. 5 minuutissa tehty miniasetelmaasetelma. Heinäreunus, punaisia ruusuja ja keskellä menevä raita persikanvärisiä germinejä.

Koulun kirjastoon tehty asetelma, halkaisija n. 20cm. Neilikoita, krysanteemia, vahakukkaa ja... jotain jonka nimeä en muista.

Niin, ja voisin jopa olla radikaali ja näyttää yhden muotoon sidotun asetelman alusta loppuun! Tehtävänanto oli suunnitella tiettyyn tilaan (kirjavasti sisustettu olohuone-ruokahuoneyhdistelmä) mikä tahansa sidontatyö ja toteuttaa se. Minä en tietenkään ollut niin älykäs että olisin esim. ottanut valokuvan blogia varten siitä tilasta, mutta suunnittelin pöytäasetelman joka jäljittelisi yllä olevien valkoisten pallonmuotoisiten lamppujen muotoa ja väriä sekä kokonaisuutena että yksityiskohdissa. Alunperin työn pääväri piti olla valkoinen jotta yhtenäisyys lamppuihin olisi vielä selvämpi, mutta sitten näin nuo viittä vaille kulahtaneet liilat ruusut enkä voinut vastustaa! Pääväristä tuli siis liila, ja sen seuraksi valkoista germiniä, pinkkiä germiniä ja liilaan taittavaa vahakukkaa. Vahakukka paras kukka ♥

Koko hommassa haastavinta oli kukkasienien muotoileminen. Koska halusin nimenomaan pallon enkä vain pyöreää asetelmaa, piti sienestäkin tehdä pallo - nimenomaan kokonaan astian reunan ylle tuleva pallo eikä vähän reunan ylle tuleva kaari, jotta kukkia saisi laitettua radiaalisesti myös alaviistosta eli lopputulos on se pallo eikä vain puoliympyrä (niin kuin esim. edellisesä asetelmassa). Meillä ei ollut tarpeeksi isoa sientä joten piti tuhota kaksi laiteritiläjutussa suurempaa sientä.

(Mahtavaa, nyt "pallo" ja "sieni" eivät enää näytä oikeilta sanoilta.)

(Myös, tuo taisi olla sekavin kappale jonka olen eläissäni kirjoittanut. Tuijotan ja tuijotan sitä mutten millään keksi miten sen saisi järkevämmäksi.)

Minulla on paha tapa yrittää pyrkiä täydelliseen symmetriaan työn sisällä vaikka epäsymmetrisestäkin saa ihan hyvin tehtyä kokonaisuudeltaan tasapainoisen. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tietoisesti työskennellä sikinsokin linjoittain!

Yksi juttu muuten jonka oppi jo ihan ensimmäisillä tunneilla: yksikään sidontatyö ei ole keskeneräisenä kaunis. Vaikka WIP-työ näyttäisi aivan järkyttävältä niin ei pidä masentua vaan jatkaa kärsivällisesti loppuun asti, lopputulos saattaa meinaan yllättää.

Etenkin ruusujen ja germinien kanssa ja etenkin muotoon tehdyssä työssä pitää olla varovainen etteivät kukat mene sumppuun. Parempi tehdä niin kuin minä ainakin yritin tehdä, eli jättää vähän rakoa ja täyttää aukot (ja samalla peittää sieni näkyvistä) jollain pienemmällä kukalla, mikä luo samalla syvyyttä työhön.

Valmis! Jos puolikuolleista ruusuista kaikkein huonoimpien terälehtien pois nyppimistä ei lasketa niin tuli todella vähän hävikkiä, mistä olen aika ylpeä. Turhaan sitä katkoo isoja ja pitkävartisia kukkia kun voi käyttää jo kerralleen käytettyä pätkäkukkaa ja vahakukasta leikata sitä mukaa kun käyttää. :)

Onneksi ensi viikolla on viimeiset sidontatunnit ennen syksyä, saan keskittyä siihen mikä oikeasti kiinnostaa, eli puutarhapuoli sekä sisällä että ulkona. Olemme myös tehneet päätökset opintopolun sunnasta, minulla tulee seuraavana eli toisena eli viimeisenä vuonna olemaan seuraavat kurssit:

• Asiakkaiden palveleminen ja myymälätyöskentely kukka- tai puutarhakaupassa (johon kuuluu kahden työssäoppimisjakson lisäksi lähiopetuksessa viherkasvien hoitoa, asiakaspalvelutaitoja ja valitettavasti myös lisää sidontaa)
• Viherrakentamsien kasvien käyttäminen pihasuunnittelussa (pihasuunnittelu yksityishenkilöille on hyvä tapa ansaita rahaa päivätyön ulkopuolella, ja kyllä siellä puutarhamyymälässäkin tulee asiakkaita jotka haluavat toteuttaa valmiita suunnitelmia joten niitä pitää vähintään osaa lukea ja tarvittaessa soveltaa)
• Asiakkaiden neuvominen puutarhamyymälässä (niin kuin saatatte päätellä, kuulun luokamme selvään vähemmistöön eli haluan puutarhakauppa- enkä kukkapuolelle)
• Yrittäminen puutarha-alalla (mikä ei aineena oikeastaan kiinnosta mutta kuuluu pakollisiin opintoihin, ja opettaja on kovin mukava ja kurssista on varmasti työelämässä hyötyä)
• Ammattienglanti (joka mun on herrajumala pakko pakko saada hyväksiluettua jotenkin tai saatan hyvinkin räjähtää)

Tuota asiakaspalvelua meillä on tälläkin hetkellä, se kestää ensimmäisen vuoden syksystä (eli viime syksystä) toisen vuoden syyslukukauden loppuun (eli tämän vuoden jouluun). Ensi kuussa alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso, ja voin varsin ylpeänä ilmoittaa että MÄ SAIN TÄNÄÄN TYÖSSÄOPPIMISPAIKAN WOHOOOO. Maaliskuun puolessavälissä suuntaan Kodin Ykkösen puutarhapuolelle kymmeneksi opintoviikoksi, minkä jälkeen alkaa heti Työskentely puutarha-alalla -kurssin työssäoppimisjakso koulun tiloilla juhannukseen asti.

Siinä kaikki tältä erää. Kylläpäs jäi taas ärsyttämään puhelimen kameran karsea laatu, milloinkohan sitä oppisi pitämään kameraa aina repussa?

Ahkera bloggaaja täällä hei...

Ja yhtäkkiä on kolme kuukautta myöhemmin. Hups! Jotenkin on jäänyt vähän vähille internet-elämä kaiken muun keskellä.

Lämpötila on laskenut reippaat kolmekymmentä astetta ja yhtäkkiä olen tavallistakin kiitollisempi, että olen kukka- ja puutarhakaupan linjalla (sisällä) enkä viherpuolella (ulkona läpi talven), vaikka välillä on kyllä riipinyt hermoja asian jos toisenkin suhteen. Esimerkiksi sen, että vaikka papereissani lukee äidinkielen kohdalla 'ruotsi' niin jouduin käymään ammattiruotsin kurssin kolme vuotta pakkoruotsia opiskelleiden teinien kanssa... Onneksi luokkalaiset ovat sen verran mukavia, että homma meni lähinnä vitsistä. Odotan kauhulla parin viikon sisään alkavaa ammattienglannin kurssia - olen tosiaan käynyt puolet peruskoulusta Yhdysvalloissa englanniksi, minkä lisäksi kävin englanninkielisen IB-linjan lukiossa ja jatkoin yliopistoon opiskelemaan englantilaista filologiaa neljä vuotta. Kehtaan väittää englannin taitoni olevan ihan tarpeeksi hyvä.

Ai että taas ärsyttää kännykkälaatuiset kuvat, pitänee yrittää muistaa kantaa mukana oikeaa kameraa...

Blommor blommor, jättekiva!

Ulkotöitä on onneksi ollut hirmu vähän syysmarkkinoiden jälkeen, eikä ollenkaan lämpötilan laskettua alle viiden asteen. Lisäisin tähän aivan ihanan kuvan minusta ja luokkalaisesta kun "haravoimme lehtiä" (lue: sukellamme elämää suuremmissa lehtikasoissa) mutten nyt millään löydä sitä tiedostojen syövereistä. Kuvitelkaa kuitenkin minut nököttämässä tyytyväisenä etanoiden keskellä!

Sesonkitöiden tekemisestä nautin yllättävän paljon, vaikka kädet olivatkin ihan mustat ja pihkaiset koko marraskuun. Sidoimme sekä kransseja että koristekuusia, ja vaikka jälkimmäinen oli aika hermojaraastavaa niin tulokset olivat kovin nättejä!

Risupohjan kieputtaminen oli yllättävän vaikeaa aluksi, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan.

Hirrrmuista piipertämistä, minkä lisäksi minua yllätti tarkat säännöt kranssin sidontasuunnasta.

Sormet näyttivät tuolta kaksi viikkoa, mutta tuollainen monotoninen piipertäminen on minulle aivan uskomattoman rauhoittavaa, olin ihan fiiliksissä havupäivät.

Ensimmäisestä kranssista tuli hivenen muhkea, mutta kyllä se silti kaupoiksi meni! Huomioikaa uskomattoman kaunis hiustyyli, sen saa kuka tahansa juoksemalla koulun alueen läpi kaatosateessa ilman huppua tai sateenvarjoa.

Koristekuusien tekeminen sen sijaan oli, jos nyt suoraan sanon, yhtä helvettiä. Kanaverkon möyhiminen kartioksi oli vaikeampaa kuin mitä alkuun kuvitteli, rautalanganpätkät pistelivät kaikkialla ja pihdanpätkien änkeminen sopiviin koloihin hitainta puuhaa ikinä. 

Tuon yhden kuusen tekemiseen meni... en nyt muista tarkalleen kuinka monta tuntia mutta kuitenkin siis puhutaan tunneista monikossa, ja meitä sentään oli kolme ihmistä näpertämässä.

(Myös: Taisin venyttää kampaajakäyntien väliä vähän liikaa, voi luoja tuota tukkaa...)

Ihan nättejä niistä kummiskin tuli!

Teimme myös muistolaitteita pyhäinpäivinä, ja tulin taas kerran tulokseen että pidän asetelmien teosta enemmän kuin kimppujen. Olin ihan oikeasti tyytyväinen tulokseen!

Kynttilän kiinnittäminen oli melkoinen projekti, johon sisältyi sekä nauhaa, rautalankaa että kuumaliimaa. Vinkki tulevaisuuteen: kannattaa kiinnittää se nauha vasta kuumaliiman jälkeen, se meinaan sulaa aika helposti...

Alkuvaiheissa olin jo vaipua epätoivoon tämän kanssa, mutta pitää vaan jaksaa uskoa että kaikki työt näyttävät hölmöiltä kunnes ne ovat valmiita.

Valmis! Tietenkin on aina parantamisen varaa, mutta ensimmäiseksi kunnon asetelmaksi ei ollenkaan paha.

Asetelmia ollaan treenattu muutenkin paljon. Joihinkin töihin olen ollut erittäin tyytyväinen, kun taas toisiin... no, en kovin tyytyväinen, mutta virheistä oppii!

Tämä viimeisin kuuluu ehdottomasti siihen "vähemmän tyytyväinen" -ryhmään...

Loppusyksystä alkoi myös vuorot koulun puutarha-alan opiskelijoiden miehittämässä kukkakioski Omenankukassa (okei, huijasin: sen oikea nimi on Omenan Kukka, mutta sydäntäni riipii sekä yhdyssana- että alkukirjainvirhe, en suostu tukemaan tällaista vääryyttä). Veikkasin heti tästä kuultuani pitäväni vuoroista, ja osuin ehdottomasti oikeaan: pidän asiakaspalvelutyöstä ihan hirmuisesti, ja sekä työkaverit (eli omat luokkalaiset) että vieressä toimivan tilapuodin myyjät ovat kovin mukavia. Asiakkaiden määrä riippuu paljon juhlapäivien läheisyydestä, viikonpäivistä ja vaikka mistä - välillä on kolmekymmentä asiakasta vuoron aikana ja välillä ei yhtäkään - mutta hauskaa on ollut joka kerta.

Ehdoton lemppari kaikista myymistämme tuotteista: joulunaikaan myynnissä olleet kukkivat sammal-hilavitkutinnyytit! 

Nea paketoi asetelmaa täynnä elämänriemua! Vuorot ennen joulua olivat aika kiireisiä, hyvä että hengittää ehdittiin.

Paketoiminen on oikeasti yllättävän vaikeaa...

Tällä hetkellä vietän pitkää välituntia koulun ATK-luokassa, ja nyt alkaa aika loppua kesken vaikka asiaa olisi vielä vaikka kuinka. Katsotaan jos lähipäivinä ehtisin tehdä toisen merkinnän, tulossa vähän syvällisempää settiä opintopolun suunnittelusta ja sen sellaisesta! Vallan ratkiriemukasta maanantaipäivää teille kaikille. ♥