Lämpötila on laskenut reippaat kolmekymmentä astetta ja yhtäkkiä olen tavallistakin kiitollisempi, että olen kukka- ja puutarhakaupan linjalla (sisällä) enkä viherpuolella (ulkona läpi talven), vaikka välillä on kyllä riipinyt hermoja asian jos toisenkin suhteen. Esimerkiksi sen, että vaikka papereissani lukee äidinkielen kohdalla 'ruotsi' niin jouduin käymään ammattiruotsin kurssin kolme vuotta pakkoruotsia opiskelleiden teinien kanssa... Onneksi luokkalaiset ovat sen verran mukavia, että homma meni lähinnä vitsistä. Odotan kauhulla parin viikon sisään alkavaa ammattienglannin kurssia - olen tosiaan käynyt puolet peruskoulusta Yhdysvalloissa englanniksi, minkä lisäksi kävin englanninkielisen IB-linjan lukiossa ja jatkoin yliopistoon opiskelemaan englantilaista filologiaa neljä vuotta. Kehtaan väittää englannin taitoni olevan ihan tarpeeksi hyvä.
Ai että taas ärsyttää kännykkälaatuiset kuvat, pitänee yrittää muistaa kantaa mukana oikeaa kameraa...
Blommor blommor, jättekiva!
Ulkotöitä on onneksi ollut hirmu vähän syysmarkkinoiden jälkeen, eikä ollenkaan lämpötilan laskettua alle viiden asteen. Lisäisin tähän aivan ihanan kuvan minusta ja luokkalaisesta kun "haravoimme lehtiä" (lue: sukellamme elämää suuremmissa lehtikasoissa) mutten nyt millään löydä sitä tiedostojen syövereistä. Kuvitelkaa kuitenkin minut nököttämässä tyytyväisenä etanoiden keskellä!
Sesonkitöiden tekemisestä nautin yllättävän paljon, vaikka kädet olivatkin ihan mustat ja pihkaiset koko marraskuun. Sidoimme sekä kransseja että koristekuusia, ja vaikka jälkimmäinen oli aika hermojaraastavaa niin tulokset olivat kovin nättejä!
Risupohjan kieputtaminen oli yllättävän vaikeaa aluksi, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan.
Hirrrmuista piipertämistä, minkä lisäksi minua yllätti tarkat säännöt kranssin sidontasuunnasta.
Sormet näyttivät tuolta kaksi viikkoa, mutta tuollainen monotoninen piipertäminen on minulle aivan uskomattoman rauhoittavaa, olin ihan fiiliksissä havupäivät.
Ensimmäisestä kranssista tuli hivenen muhkea, mutta kyllä se silti kaupoiksi meni! Huomioikaa uskomattoman kaunis hiustyyli, sen saa kuka tahansa juoksemalla koulun alueen läpi kaatosateessa ilman huppua tai sateenvarjoa.
Koristekuusien tekeminen sen sijaan oli, jos nyt suoraan sanon, yhtä helvettiä. Kanaverkon möyhiminen kartioksi oli vaikeampaa kuin mitä alkuun kuvitteli, rautalanganpätkät pistelivät kaikkialla ja pihdanpätkien änkeminen sopiviin koloihin hitainta puuhaa ikinä.
Tuon yhden kuusen tekemiseen meni... en nyt muista tarkalleen kuinka monta tuntia mutta kuitenkin siis puhutaan tunneista monikossa, ja meitä sentään oli kolme ihmistä näpertämässä.
(Myös: Taisin venyttää kampaajakäyntien väliä vähän liikaa, voi luoja tuota tukkaa...)
Ihan nättejä niistä kummiskin tuli!
Teimme myös muistolaitteita pyhäinpäivinä, ja tulin taas kerran tulokseen että pidän asetelmien teosta enemmän kuin kimppujen. Olin ihan oikeasti tyytyväinen tulokseen!
Kynttilän kiinnittäminen oli melkoinen projekti, johon sisältyi sekä nauhaa, rautalankaa että kuumaliimaa. Vinkki tulevaisuuteen: kannattaa kiinnittää se nauha vasta kuumaliiman jälkeen, se meinaan sulaa aika helposti...
Alkuvaiheissa olin jo vaipua epätoivoon tämän kanssa, mutta pitää vaan jaksaa uskoa että kaikki työt näyttävät hölmöiltä kunnes ne ovat valmiita.
Valmis! Tietenkin on aina parantamisen varaa, mutta ensimmäiseksi kunnon asetelmaksi ei ollenkaan paha.
Asetelmia ollaan treenattu muutenkin paljon. Joihinkin töihin olen ollut erittäin tyytyväinen, kun taas toisiin... no, en kovin tyytyväinen, mutta virheistä oppii!
Tämä viimeisin kuuluu ehdottomasti siihen "vähemmän tyytyväinen" -ryhmään...
Loppusyksystä alkoi myös vuorot koulun puutarha-alan opiskelijoiden miehittämässä kukkakioski Omenankukassa (okei, huijasin: sen oikea nimi on Omenan Kukka, mutta sydäntäni riipii sekä yhdyssana- että alkukirjainvirhe, en suostu tukemaan tällaista vääryyttä). Veikkasin heti tästä kuultuani pitäväni vuoroista, ja osuin ehdottomasti oikeaan: pidän asiakaspalvelutyöstä ihan hirmuisesti, ja sekä työkaverit (eli omat luokkalaiset) että vieressä toimivan tilapuodin myyjät ovat kovin mukavia. Asiakkaiden määrä riippuu paljon juhlapäivien läheisyydestä, viikonpäivistä ja vaikka mistä - välillä on kolmekymmentä asiakasta vuoron aikana ja välillä ei yhtäkään - mutta hauskaa on ollut joka kerta.
Ehdoton lemppari kaikista myymistämme tuotteista: joulunaikaan myynnissä olleet kukkivat sammal-hilavitkutinnyytit!
Nea paketoi asetelmaa täynnä elämänriemua! Vuorot ennen joulua olivat aika kiireisiä, hyvä että hengittää ehdittiin.
Paketoiminen on oikeasti yllättävän vaikeaa...
Tällä hetkellä vietän pitkää välituntia koulun ATK-luokassa, ja nyt alkaa aika loppua kesken vaikka asiaa olisi vielä vaikka kuinka. Katsotaan jos lähipäivinä ehtisin tehdä toisen merkinnän, tulossa vähän syvällisempää settiä opintopolun suunnittelusta ja sen sellaisesta! Vallan ratkiriemukasta maanantaipäivää teille kaikille. ♥
Hienoja noista kanaverkkokuusista on tullut vaikka aikaakin on mennyt väkertäessä, tuosta pitääkin ottaa vinkki muistiin :) Hyvää opiskelukevättä!
VastaaPoistaOi, kiitos! :)
Poista