Kevätlukukausi on lähtenyt ihan mukavasti liikkeelle. On ollut paljon kukkasidontaa, minkä myönnän avoimesti olevan oppiaineista sekä vaikein että inhokkini - tiedä sitten, onko tuo syy-ja-seuraussuhde ja kumpaankohan suuntaan. Minut tuntien en olisi yllättynyt jos en pitäisi sitomisesta ihan siitä syystä, että se on niin uskomattoman vaikeaa. Kaikilla muilla se tuntuu sujuvan kuin tanssi, he tekevät korkeita kimppuja ja näyttäviä kokonaisuuksia kun taas minä... en. Asetelmat vielä menettelevät, mutta kimput voi herraisä. Joko ne ovat täysin sumpussa ja näyttävät kamalilta, tai sitten ne ovat löyhiä ja harvoja risukasoja ja näyttävät kamalilta. Miksen voi löytää jotain kultaista keskitietä?
Ensimmäinen surukimppuni. Ritarinkannukset muodostavat hassut korvat työlle ja tyvessä on liikaa vihreää kukkin nähden. :( Mutta oli ehdottomasti helpompaa sitoa kimppua pöytää vasten, kun surukimpuissa on siis selkeä kukitettu etupuoli ja paljas takapuoli jotta suurta työtä voi kantaa helposti ja sen voi laskea maahan/arkulle.
Nopea, n. 5 minuutissa tehty miniasetelmaasetelma. Heinäreunus, punaisia ruusuja ja keskellä menevä raita persikanvärisiä germinejä.
Koulun kirjastoon tehty asetelma, halkaisija n. 20cm. Neilikoita, krysanteemia, vahakukkaa ja... jotain jonka nimeä en muista.
Niin, ja voisin jopa olla radikaali ja näyttää yhden muotoon sidotun asetelman alusta loppuun! Tehtävänanto oli suunnitella tiettyyn tilaan (kirjavasti sisustettu olohuone-ruokahuoneyhdistelmä) mikä tahansa sidontatyö ja toteuttaa se. Minä en tietenkään ollut niin älykäs että olisin esim. ottanut valokuvan blogia varten siitä tilasta, mutta suunnittelin pöytäasetelman joka jäljittelisi yllä olevien valkoisten pallonmuotoisiten lamppujen muotoa ja väriä sekä kokonaisuutena että yksityiskohdissa. Alunperin työn pääväri piti olla valkoinen jotta yhtenäisyys lamppuihin olisi vielä selvämpi, mutta sitten näin nuo viittä vaille kulahtaneet liilat ruusut enkä voinut vastustaa! Pääväristä tuli siis liila, ja sen seuraksi valkoista germiniä, pinkkiä germiniä ja liilaan taittavaa vahakukkaa. Vahakukka paras kukka ♥
Koko hommassa haastavinta oli kukkasienien muotoileminen. Koska halusin nimenomaan pallon enkä vain pyöreää asetelmaa, piti sienestäkin tehdä pallo - nimenomaan kokonaan astian reunan ylle tuleva pallo eikä vähän reunan ylle tuleva kaari, jotta kukkia saisi laitettua radiaalisesti myös alaviistosta eli lopputulos on se pallo eikä vain puoliympyrä (niin kuin esim. edellisesä asetelmassa). Meillä ei ollut tarpeeksi isoa sientä joten piti tuhota kaksi laiteritiläjutussa suurempaa sientä.
(Mahtavaa, nyt "pallo" ja "sieni" eivät enää näytä oikeilta sanoilta.)
(Myös, tuo taisi olla sekavin kappale jonka olen eläissäni kirjoittanut. Tuijotan ja tuijotan sitä mutten millään keksi miten sen saisi järkevämmäksi.)
Minulla on paha tapa yrittää pyrkiä täydelliseen symmetriaan työn sisällä vaikka epäsymmetrisestäkin saa ihan hyvin tehtyä kokonaisuudeltaan tasapainoisen. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tietoisesti työskennellä sikinsokin linjoittain!
Yksi juttu muuten jonka oppi jo ihan ensimmäisillä tunneilla: yksikään sidontatyö ei ole keskeneräisenä kaunis. Vaikka WIP-työ näyttäisi aivan järkyttävältä niin ei pidä masentua vaan jatkaa kärsivällisesti loppuun asti, lopputulos saattaa meinaan yllättää.
Etenkin ruusujen ja germinien kanssa ja etenkin muotoon tehdyssä työssä pitää olla varovainen etteivät kukat mene sumppuun. Parempi tehdä niin kuin minä ainakin yritin tehdä, eli jättää vähän rakoa ja täyttää aukot (ja samalla peittää sieni näkyvistä) jollain pienemmällä kukalla, mikä luo samalla syvyyttä työhön.
Valmis! Jos puolikuolleista ruusuista kaikkein huonoimpien terälehtien pois nyppimistä ei lasketa niin tuli todella vähän hävikkiä, mistä olen aika ylpeä. Turhaan sitä katkoo isoja ja pitkävartisia kukkia kun voi käyttää jo kerralleen käytettyä pätkäkukkaa ja vahakukasta leikata sitä mukaa kun käyttää. :)
Onneksi ensi viikolla on viimeiset sidontatunnit ennen syksyä, saan keskittyä siihen mikä oikeasti kiinnostaa, eli puutarhapuoli sekä sisällä että ulkona. Olemme myös tehneet päätökset opintopolun sunnasta, minulla tulee seuraavana eli toisena eli viimeisenä vuonna olemaan seuraavat kurssit:
- Asiakkaiden palveleminen ja myymälätyöskentely kukka- tai puutarhakaupassa (johon kuuluu kahden työssäoppimisjakson lisäksi lähiopetuksessa viherkasvien hoitoa, asiakaspalvelutaitoja ja valitettavasti myös lisää sidontaa)
- Viherrakentamsien kasvien käyttäminen pihasuunnittelussa (pihasuunnittelu yksityishenkilöille on hyvä tapa ansaita rahaa päivätyön ulkopuolella, ja kyllä siellä puutarhamyymälässäkin tulee asiakkaita jotka haluavat toteuttaa valmiita suunnitelmia joten niitä pitää vähintään osaa lukea ja tarvittaessa soveltaa)
- Asiakkaiden neuvominen puutarhamyymälässä (niin kuin saatatte päätellä, kuulun luokamme selvään vähemmistöön eli haluan puutarhakauppa- enkä kukkapuolelle)
- Yrittäminen puutarha-alalla (mikä ei aineena oikeastaan kiinnosta mutta kuuluu pakollisiin opintoihin, ja opettaja on kovin mukava ja kurssista on varmasti työelämässä hyötyä)
- Ammattienglanti (joka mun on herrajumala pakko pakko saada hyväksiluettua jotenkin tai saatan hyvinkin räjähtää)
Tuota asiakaspalvelua meillä on tälläkin hetkellä, se kestää ensimmäisen vuoden syksystä (eli viime syksystä) toisen vuoden syyslukukauden loppuun (eli tämän vuoden jouluun). Ensi kuussa alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso, ja voin varsin ylpeänä ilmoittaa että MÄ SAIN TÄNÄÄN TYÖSSÄOPPIMISPAIKAN WOHOOOO. Maaliskuun puolessavälissä suuntaan Kodin Ykkösen puutarhapuolelle kymmeneksi opintoviikoksi, minkä jälkeen alkaa heti Työskentely puutarha-alalla -kurssin työssäoppimisjakso koulun tiloilla juhannukseen asti.
Siinä kaikki tältä erää. Kylläpäs jäi taas ärsyttämään puhelimen kameran karsea laatu, milloinkohan sitä oppisi pitämään kameraa aina repussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti